Juhannusaattona tsasounassa

Saarna viikkomessussa juhannusaattona 2014 Haukiniemen tsasounassa

Jes. 40:1-8

Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Hän oli hyvin vaikuttava saarnamies, joka sai aikaan suuren kansanliikkeen Palestiinassa. Ihmiset suorastaan tulvivat hänen luokseen Juudean autiomaahan ja kastettaviksi Jordan-virrassa. Lopulta Jerusalemin hallitseva luokka kiinnostui ja huolestui Johanneksesta. He lähettivät joukostaan ihmisiä kysymään häneltä, että kuka tai mikä hän oikein on ja miksi hän saarnaa. Silloin Johannes sanoi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”

Nuo Johanneksen sanat viittaavat juuri äsken kuultuun profeetta Jesajan tekstiin:

”Ääni huutaa: ’Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä.”

Alun perin profeetta Jesaja oli tarkoittanut noilla sanoilla sitä, että Israelin kansa saisi palata takaisin kotimaahansa Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Siksi erämaahan piti raivata tie, että Herran kansa saisi matkata turvallisesti takaisin kotiin.

Meidän on vaikea tajuta, miten valtavasta asiasta tässä oli kyse. Pakkosiirtolaisuus oli Israelin kansalle aivan järkyttävä kokemus, kansallinen kuolema. Heidän kaunis temppelinsä Jerusalemissa oli hajotettu, kaupungin muurit ja talot soraläjinä maassa. Jumalan itsensä perustama Daavidin jälkeläisten kuninkuus oli lopetettu. Syynä tähän kaikkeen oli se, että Israelin kansa oli tehnyt raskaasti syntiä Jumalaa vastaan, aina vaan yhä uudestaan. He eivät olleet kuunnelleet profeettoja, jotka olivat varoittaneet heitä jo satoja vuosia heidän väärästä tiestään. He olivat paaduttaneet sydämensä ja etääntyneet yhä kauemmaksi Herrasta. Lopulta oli käynyt juuri niin kuin Jumalan profeetat olivat varoittaneet: Babylonian armeija tuli tuhoamaan ja vei kansan kahleissa vieraalle maalle pakkotyöhön. Nyt he asua kituuttivat siellä, jotkut yhä hengissä, mutta syyllisyytensä takia henkisesti tuhottuina ja Jumalansa hylkääminä.

Tähän tilanteeseen Jesajan kirjan 40 luvun sanat ovat aivan käsittämättömän ihania; kuin virvoitttava vesipuro nääntyneelle autiomaalle:

        ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän     Jumalanne.”

Se, joka pakkosiirtolaisista kuuli tällaista Jumalan profeetan suusta, oli aivan ällikällä lyöty: ”Näin sanoo teidän Jumalanne.” – Onko hän vielä meidän Jumalamme? Mehän olemme tehneet niin raskaasti ja pitkään ja tahallaan syntiä, että hän kyllästyi meihin, rankaisi meitä ja jätti meidät syyllisyyteemme, ja ihan ansaitusti. Miten se voi olla mahdollista, että Jumala yhä sanoo olevansa meidän Jumalamme. Miten se voi olla mahdollista, ettähän puhuu meille tällaista: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani!” ”Puhukaa lempeästi Jerusalemille. Kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu.” Ja että piti raivata tie, jota myöten saamme palata takaisin menetettyy kotiin!

Johannes Kastaja samaistui tähän Vanhan testamentin kohtaan. Se oli jo silloinkin satoja vuosia vanha teksti. Mutta Johanneksen tehtävä oli samankaltainen kuin profeetta Jesajalle. Hänen piti  toimia Vapahtajan edelläkävijänä. Hän tuli saarnata, että kohta tulisi Pelastaja, joka toisi ihmisille vastaavanlaisen armon, kuin mikä Jesajan kirjassa oli luvattu pakkotyön ja syyllisyyden lyömälle Israelin kansalle.

Johannes Kastaja eli 2000 vuotta sitten. Ja kaukana täältä, ihan erilaisessa kulttuurissa. Silti meidänkin, tämän päivän suomalaisten kannattaa kuulla häntä tänä juhannuksena. Sillä mekin olemme henkisesti yhtä kurjassa kunnossa kuin se kansa, jolla hän huusi autiomaassa: ”Tasoittakaa Herralle tie!” Johannes huutaa meillekin, että Vapahtaja on jo tullut. Siksi meidän ei tarvitse jäädä toivottomuuteen. Johannes huutaa tänä juhannuksena, sinulle ja minulle: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”.  Te olette rikkomuksistanne huolimatta sittenkin Jumalan kansaa. Siksi, että Jumala rakastaa teitä ja on antanut Poikansa teidän syntienne sovittajaksi. Siksi hän käskee meitä sanansa saarnaajia näin: ”Puhukaa lempeästi ihmisille. Kertokaa heille, että pakkotyö on päättynyt ja syyllisyys on sovitettu.” Se pakkotyö on päättynyt siinä, että enää kenenkään ei tarvitse itse ansaita Jumalalle kelpaamista. Sen saa ilmaiseksi itselleen, Jumalan lahjana, Jeesuksen takia. Siksi Herra tahtoo sanoa jokaiselle meistä: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.”

Sen lohdutuksen vastaanottamiseen tarvitaan edelleen tien valmistamista. Tie valmistamista sydämeen. Korkeat huiput pitää alentaa. Se tarkoittaa: Ylpeän ja itseriittoisen sydämen pitää murtua. Jos sinulla on sellainen, niin Johannes haluaa sanoa sinulle, että sinä et koskaan voi itsesi perusteella olla niin hyvä, että kelpaisit Jumalalle. Sinäkin tarvitset Jeesusta, ihmiskunnan syntien sovittajaa. Nöyrry ottaamaan vastaan hänessä oleva armo, jos tahdot pelastua.

Tien valmistaminen sydämeen voi tarkoittaa myös sitä, että notkot pitää täyttää. Notkot tarkoittavat sellaisia sydämiä, jotka ovat niin arkoja ja alhaisia että ajattelevat näin: ”Kun minä en ole mikään kovin uskovainen enkä pyhä, olenpahan vain tällainen tavallinen ihminen, niin eivät kai nämä tällaiset asiat voi minua koskea.” Jos sinulla on tällainen sydän, niin sinulle Johannes saarnaa näin: ”Kyllä Jeesus koskee myös sinua. Hänessä Jumalan armo on tullut nimenomaan tavallista ihmistä varten, nimenomaan tavallista suomalaista varten. Ei Jeesus syntynyt miksikään hienoksi ihmiseksi, hänessä Jumala tuli tavallisen ihmisen luokse, pelastamaan hänetkin ja antamaan hänelle Jumalan armon. Sitä armoa kukaan ei voi omin voimin saada, mutta silti se on Jeesuksessa tuotu maailmaan jokaista varten.”

Meille tämä tien valmistaminen sydämeen alkaa sillä, että tunnustamme syntimme Jumalalle. Loppu on hänen työtään. Tunnustakaamme siis syntimme, hiljaa sydämissämme näin sanoen: