Palkkaa rukoilemisesta?

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa 25.5.2014

Matt. 6:5–13

Tuossa äskeisessä tekstissä Jeesus opettaa meitä rukoilemaan.

Ensimmäisenä mieleeni nousee se ajatus, että Jeesuksen mukaan Taivaallinen Isä palkitsee ihmisen rukoilemisesta. Hän puhuu ensin tekopyhistä ihmisistä, jotka esittelevät hurskauttaan rukoilemalla julkisissa paikoissa, kuten kadunkulmissa ja pyhäköissä. Hän sanoo, että he ovat jo saaneet palkkansa: joittenkin ihmisten arvostuksen, sen kummempaa he eivät rukoilemisesta kostu.

Tällaisia ihmisiä ei Suomessa juurikaan tapaa. Mutta menepä Jeesuksen kotimaahan, Israeliin. Siellä näkee vähän väliä ihmisiä, jotka tosiaan rukoilevat julkisesti kadunkulmissa, nyökytellen ruumistaan rukouksen tahtiin.

Mutta tällaista rukoustapaa Jeesus ei suosittele: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee  myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Siis Jumala palkitsee oikeanlaisen rukoilemisen. Miten se voi näin olla? Eikö kaikki olekaan armoa? Eikö ansioajattelu olekaan uskonelämässä väärin?

Ei se ilmeisesti aina ole väärin. Kerron tästä lyhyen esimerkin. Tämä sattui eräälle kanttorille. Hänen pienen poikansa koululuokalle oli kerrottu, että nyt on käynnissä Yhteisvastuukeräys. Pojalla oli viikkorahoista säästössä 2 euroa, ja hän mietti kotona, että antaisiko ne Yhteisvastuukeräykseen vai pitäisikö itsellään. Isä neuvoi poikaansa, että anna vaan ne hädänalaisten avustamiseen: Jumala arvostaa sellaista niin paljon, että Raamatussakin sanotaan, että jos lähettää rahansa köyhille meren taakse, niin Jumala maksaa sen kymmenkertaisesti takaisin. Niin poika antoi kaksieurosensa Yhteisvastuukeräykseen.

Ja seuraavana päivänä pojalle tuli postissa mummin lähettämä kirje, jossa oli 20 euron seteli. Pojalla oli kuulemma ollut hyvin outo hymy, kun hän oli avannut kirjeen.

Ei se palkkioajatus siis ole uskossakaan aina väärin. Meidän kannattaa kuunnella Jeesusta, joka sanoo: ”Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee  myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Tuohon palkitsemiseen liittyy se, että Taivaan Isä tietää mitä me tarvitsemme. Ei siis kannata rukoilla mitä hyvänsä, vaan sellaisia asioita, joiden saaminen on meille oikeasti hyvää, sellaista hyvää palkkaa, jonka saaminen on meille hyväksi. Sellaiseen rukoilemiseen Isä meidän -rukous on opastusta. Tarkastelkaamme siis sen pyyntöjä, yksi kerrallaan:

”Isä meidän, joka olet taivaissa.” – Ajatelkaa, miten hyvä on, että Jumala on meidän Isämme. Vaikka hän on korkea ja ylhäinen, Taivaallinen Isä, niin silti hän on Jeesuksen kautta ottanut sinut lapsekseen. Eli heti tässä alussa on kerrottu ihan olennainen palkkamme, se että olemme Korkeimman lapsia.

”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” – Tässäkin on suuri palkka. Sillä usein Jumalan nimi joutuu häväistyksi maailmassa ja ihmisten parissa. Kaikkialla toitotetaan, että Jumalaa ei oikeasti ole olemassa tai että hän on ihmisten keksintöä tai että hän ei välitä tai pysty mihinkään. Mutta sellainen alentaa myös ihmisen. Sellinen vie elämältämme sen syvimmän perustuksen. Siksi siinä on suuri palkka, että Jumala ja hänen nimensä pidetään meidän keskellämme pyhänä. Se on ihmiselle hyväksi.

”Tulkoon sinun valtakuntasi”. Siinä se vasta suuri palkka onkin! Jumalan valtakunta on sitä, että  hän on lähellä meitä, hänet tunnetaan sydämissä ja siksi ihmiset elävät hänen yhteydessään. Tavoitelkaamme tätä palkkaa, että Jumala antaisi valtakuntansa tulla meille, jo nyt ja kerran taivaassaa.

”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Meidän elämämme on joka päivä täynnä pieniä ja suuria valintoja. Jotkut niistä valinnoista joita joudut tekemään,  saattavat muovata koko tulevaisuutesi, elämäsi loppuun saakka. Miten sinä pieni ihminen voisit kaikesta tietää, millainen ratkaisusi on sinulle loppujen lopuksi hyväksi? Et mistään. Siksi on hyvin suuri palkka siinä, että Jumalan tahto toteutuu meidän kohdallamme täällä maan päällä. Jumalahan tietää, mitä me tarvitsemme; ja tietää sen jo ilman rukoilemista. Mutta hän tahtoo antaa sen tahtonsa tapahtumisen palkkana siitä, että sitä pyydämme.

”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme:” Nykyisin useimmilla suomalaisilla on leipää niin paljon, että emme osaa nähdä sitä Jumalan lahjana, saati sitten rukoilemisesta saatavana palkkana. Mutta  silloin käy niin, että menetämme leivässä olevan Jumalan siunauksen. Jos osaisimme ottaa jokapäiväisen leivän ja muut elämän aineelliset hyvät vastaan Jumalan lahjana tai palkkana, silloin kaikki elämässämme olisi pyhää ja arvokasta. Tavallisesta syömisestä tulisi pyhä juhlahetki Taivaan Isän lempeiden kasvojen edessä. Siksi meidän on rukoiltava tätäkin rukousta ja odotettava siitä saatavaa palkkaa, jokapäiväistä leipää, Jumalan armolahjana.

”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” Tässä olevan sanan ”velka” voi kääntää myös sanalla ”synti”. Sellainen sivumerkitys sanalla on kreikankielisessä alkutekstissä.

Tässä se vasta suuri palkka onkin! Silllä jokainen meistä on aivan valtavassa velassa Jumalalle erilaisten syntiensä, laiminlyöntiensä ja rikkomustensa takia. Siitä velasta ei selviä mitenkään muuten, kuin sillä tavalla, että Jumala on Jeesuksen tekemän sovitustyön takia luvannut antaa velan anteeksi jokaiselle, joka sitä pyytää. Mikä valtava palkkiovoima siis rukouksella on! Ei tarvita uhreja, ei paastoa, ei vaivalloisia pyhiinvaelluksia. Kun rukoilemme salassa Jeesuksen Isää, ja sen lisäksi annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, niin siitä Jumala lupaa maksaa meille palkkana jokapäiväisen syntien anteeksisaamisen, täyden puhdistuksen Jeesuksen sovintoveressä.

”Älä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Jeesus ei siis sano ainoastaan, että ”varjele meidät pahasta”. Vaan hän sanoo, että ”päästä pahasta”. Se tarkoittaa, että me olemme jo pahan vallassa, niin pahasti, että meidät pitää siitä päästää. Ja näkeehän sen. Vaikka olet kristitty, niin koko ajan oma itsekkyys, erilaiset himot, halu pahan puhumiseen, itsensä ylentämiseen ja vaikka mihin, on kietomassa sinua verkkoonsa.

Mikä valtava palkka onkaan siinä, että Jumala vapauttaa meidät joka päivä tästä pahasta! Että hän antaa meille sellaisen palkan rukoilemisesta, että varjellumme synnistä, emme tee pahaa lähimmäiselle, emme joudu väärien himojen valtaan, osaamme elää hyvää elämää.

Kun meillä on tällaisia palkkioita luvassa siitä, kun rukoilemme Taivaallista Isäämme, on oikeastaan vaikea ymmärtää, miksi emme heti paikalla täältä kirkosta päästyämme ryntää johonkin salaiseen kammioon rukoilemaan. Voiko millään muulla tavalla tienata näin ruhtinaallisia palkkioita kuin rukoilemisella? Voi  kysyä itseltään Lidlin grillimainoksen sanoja mukaillen: ”Miksi tehdä muuta, kun voi rukoilla?”

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.