4. rukouspäivä 1996 saarna

Saarna. 4. rukouspäivä 1996. Hepr. 12:14-15

Tämän neljännen rukouspäivän saarnatekstiksi Suomen hallitus on määrännyt Heprealaiskirjeen 12 luvun jakeet 14 ja 15, joita nousemme kuulemaan.

14) Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; 15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi. Aamen

"Pitäkää huoli, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta". Miksi? - "Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä". Tämä on aika ihmeellisesti sanottu. Usein me ajattelemme, etä liika lepsuilu ja armahtaminen saa aikaan häiriötä, kun ihmiset alkavat kurin puutteessa rötöstelemään itselleen enemmän, kuin mitä heille kuuluu. Mutta tämä teksti sanoo toisin: Jos yksikin ihminen jää vaille Jumalan armoa, niin juuri siitä juuresta, puuttuvasta armosta, siitä kasvaa katkeruus ja se saastuttaa ympäristönsä ja monet muut ihmiset.

Jumalan armon voi ymmärtää vain, jos sen erottaa mahdollisimman kauaksi Jumalan käskyistä ja vaatimuksesta. Jumalan armo ja Jumalan käskyjen vaatimus, ne ovat saman Jumalan antamia. Mutta meidän kannaltamme ne ovat kuin itä ja länsi. Ne osoittavat vastakkaisiin suuntin.

Rippikoulussa opetetaan: Sana armo tulee seuraavien sanojen alkukirjaimista: Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni. Siinä ei kysytä mitään ansioita. Ei kysytä mitään siitä, miten olet elänyt, oikein vai väärin. Eikä armon kohteelta siksi vaadita yhtään mitään. Kun tuomittu elinkautisvanki anoo armoa presidentiltä, niin hänellä on mahdollisuudet saada sitä, jos hän on ollut vankilassa kunnolla. Mutta Jumalan armon kohdalla asia ei ole näin. Se on sanan kaikissa merkityksissä ansaitsematonta rakkautta, jossa minä en tee mitään, vaan yksin Jumala toimii ja lahjoittaa minulle kaiken.

Jumalan käskyt ja hänen tahtonsa vaatimus taas ovat aivan vastakkaiset suunnaltaan. Käskyissä toimii sama Jumala kuin armossakin, mutta eri tavalla. Käskyt vaativat meitä toimimaan ja tekemään: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, eli auta teoilla naapuriasi. Ja myös muukalaista. Tee.

Tekemisen lisäksi Jumalan käskyt vaativat myös tietynlaista olemista: ole sisimmässäsi rakastava, armahtava, lempeä, luotettava. Ole sellainen.

Jumalan käskyissä on vaatimusta ja tehtävää meille. Aivan vastakkaisella tavalla, kuin hänen armossaan, joka ei vaadi meiltä yhtikäs mitään, vaan yksinomaan lahjoittaa.

Sama Jumala toimii, mutta eri tavoilla. Tämä on tajuttava, jotta emme sekoittaisi armoa käskyyn ja käskyä armoon. Muutoin menetämme molemmat ja seurauksena on inhimillistä moralismia, joka ei enää ole Jumalan virvoittavaa sanaa.

Meillä ihmisillä on kaikilla niin arka ja levoton omatunto Jumalan edessä, että emme millään tahdo uskoa siihen, että Jeesuksen Kristuksen meidän edestämme toimittama uhri riittää Jumalalle. Ihan kokonaan. Sen takia jokainen saa levätä Jumalan ansaitsemattoman rakkauden varassa koko painollaan - koko ruumiinsa painolla, sen kaikkien läskien ja kaikkien syntien painolla. Mitään osaa ei tarvitse itse kannatella. Toinen on ansainnut sinulle armon, nimittäin Kristus. Luota siihen.

"Meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme". Näin apostoli Paavali kirjoittaa kristityn elämästä. - "Meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme". Usko on luottamista tähän. Että Kristus Jeesus on ansainnut minulle Jumalan armon täydellisesti. Ja mitä Paavali sanoo siitä armosta? - Ei se ole vain uskonelämän alussa. Hän sanoo "jossa me nyt lujasti pysymme". Siinä Jumalan ansaitsemattomassa rakkaudessa minun osakseni, siinä on pysyttävä koko ajan.

Tästä näemme, miksi Jumalan armoon ei saa sekoittaa ajatuksia hänen käskyjensä vaatimuksista. Jos niin pääsee tapahtumaan, niin silloin heti arka omatunto säikähtää ja ajattelee, että minun itseni pitää tehdä jotain voidakseni kestää Jumalan edessä. Mutta silloin ihminen on jäänyt vaille Jumalan armoa. Silloin Jumala-suhde ei perustu enää ansiottomalle rakkaudelle minun osakseni, vaan se perustuu sille, että yritän Jumalan käskyjä noudattamalla ansaita oikeuden olla hänen lapsensa.

Mutta mitä päivän teksti tästä sanoo? Se sanoo: "Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta". Miksi? - "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä".

Nimittäin jos ihminen ei perusta koko uskonelämäänsä yksinomaan Kristuksen armon varaan, hän on salassa katkera Jumalalle ja elämälle. Miksi? - Koska silloin hän väistämättä yrittää ansaita jotain Jumalalta, jotain edes ihan vähän, että kelpaisi. Mutta silloin Jumala-suhteesta tulee katkeraa raadantaa, orjan työtä.

Eikä silloin ole kyse edes Jumala-suhteesta, nimittäin silloin, jos ihminen ei perustaudu Kristuksen armolle. Oikea Jumala ei ole sellainen, että häneltä voisi mitään ansaita. Oikea Jumala on olemukseltaan puhdas, armahtava rakkaus, joka suuntautuu kohti syntisiä ihmisiä, kohti ansiottomia ihmisiä, armahtaakseen heitä. Tämä Jumala lähetti Poikansa Kristuksen Jeesuksen maailmaan osoitukseksi siitä, kuinka hänen, oikean Jumalan kanssa ollaan tekemisissä.

Mikä on Kristus Jeesus? - Tälläisen määritelmän Martti Luther hänestä tekee: "Jeesus Kristus on sulasta armosta minulle annettu jumalallinen teko". Sulasta armosta minulle annettu jumalallinen teko. Sitä hän on. Koko hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa olivat minun hyväkseni tehty jumalallinen teko. Sellainen teko, joka on ansainnut minulle täyden hyväksynnän Jumalan edessä. Vaikka minä oman elämäni perusteella en koskaan voi kelvata Jumalalle, niin tämä ihminen, Jeesus Kristus, hän on elänyt minun edestäni Jumalalle kelpaavan elämän. Ja lisäksi omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tehnyt tyhjäksi sen syyllisyyden, joka minua huonon elämäni takia Jumalan edessä syyttää. Ja tämän teon ja tämän persoonan, Kristuksen Jeesuksen, Jumala on sulasta armosta lahjoittanut minulle. Että minä hänen takiaan saisin elää yksinomaan Jumalan armon varassa ja myös jatkuvasti pysyä sen varassa.

Varo, ettet määrittele omassatunnossasi Kristusta toisin. Se on aina vaarana. Nimittäin, että kuvittelemme Kristuksen vaativaksi Herraksi, joka haluaa kiristää meiltä jotakin, esim. täydellistä sydämen antautumista Jumalalle. Mutta ei se ole Kristus. Jos ajattelet hänestä näin, niin sinä olet jäänyt osattomaksi Jumalan armosta. Osattomaksi Ansaitsemattomasta Rakkaudesta Minun Osakseni.

Ihmisille tyrkytetään nykyisin usein sellaista neuvoa, että uskoon voi tulla avaamalla sydämensä Jeesukselle. Toisaalta tämä voi olla hyvä neuvo joillekin. Mutta minä uskon, että Suomi on kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka ovat yrittäneet monta monituista kertaa totella vaatimusta "Tee ratkaisusi. Anna elämäsi Jeesukselle!". Eivätkä ole onnistuneet. Heitä on luultavasti täällä kirkossakin. Miksi he eivät tulleet uskoon? - Siksikö, että he eivät ole antautuneet kokosydämisesti Jumalalle. - Ei, vaan siksi, että tälläinen julistus on jättänyt heidät osattomiksi Jumalan armosta.

Sillä Jumalan käskyn ja Jumalan vaatimuksen lopullinen ja täydellinen muoto on: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi". Se on oikean Jumalan käsky ja vaatimus meille jokaiselle. Nykyajan kielelle käännettynä se kuuluu näin: "Anna koko elämäsi Jeesukselle".

Mutta rakkaat ystävät. Ei ihminen voi tulla Jeesuksen luo yrittämällä täyttää Jumalan vaatimusta. Ei se onnistu, kun kyseessä ovat Jumalan maallista elämää koskevat vaatimukset, kuten "rakasta lähimmäistäsi". Miten se sitten onnistuisi, kun kyseessä on Jumalan suurin käsky ja tärkein vaatimus "Tee ratkaisusi. Anna koko elämäsi Jumalalle". Miten syntinen ihminen voisi sen tehdä? Eihän ihminen pysty sydämestään täyttämään pienempiäkään Jumalan käskyjä, miten sitten tämän suurimman?  

Ja miten tälläisen vaatimuksen edessä voisi syntyä luottamus Kristuksen armoon? Armohan on jotain, missä meille annetaan ilmaiseksi, ansiotta, Jeesuksen tähden. Ei se ole mitään, missä meiltä samalla vaaditaan.

Tästä huomaamme kuinka aiheellinen on kehotus "Pitäkää huolta siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta". Meillä on aina jatkuvana kiusauksena muuttaa Kristuksen sula armo vaatimukseksi ja käskyksi sekä itsellemme että muille. Sekä uskonelämän alussa, että sen kuluessa.

Sinä, joka olet yrittänyt löytää uskon noudattamalla käskyä "Tee ratkaisusi. Anna elämäsi Jeesukselle". Sinulle haluaisin sanoa: ei ole ihme, jos et ole onnistunut. Jumalaa ei voi löytää vaatimuksen kautta. Jumala haluaa, että hänet löydetään armon kautta. Ei antamalla hänelle, vaan ottamalla häneltä. Jättäytymällä Kristuksen ansion varaan sellaisena syntisenä ja vailla uskoa olevana, kuin on.

Ai kuka se Kristus on? - Johan minä sen kerran sanoin: Jeesuksen Kristuksen määritelmä on: "Sulasta armosta minulle annettu jumalallinen teko".

Meitä kehotetaan pitämään huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta. Eräs hyvä keino varjeltua itse tältä, on se, että miettii tarkkaan mielessään, sana sanalta, tuota äskeistä määritelmää: "Kuka Jeesus Kristus oikein on? - Hän on sulasta armosta minulle annettu jumalallinen teko". Kotitehtäväksi: kuka hänet antoi, kenelle, miksi?

Rukoilkaamme.