Pääsiäisaamuna 2014

Joh. 20:1–10

 

Isäni Raimo kertoi minulle ja veljelleni joskus tarinoita lapsuudestaan. Kerran hän muisteli kansakoulun maastojouksukilpailua, johon oli osallistunut Suomussalmella. Isä oli lapsena aika hyvä urheilija. Silti hän yllättyi, kun huomasi vähän ennen maalia olevansa joukon kakkosena. Ja vielä oli voimia kiriä johdossa olevan ylempiluokkalaisen Pena –nimisen pojan ohi.

Mutta kun isä oli Penan rinnalla menemässä ohi, Pena sanoi suupielestään: ”Saat turpiis, jos voitat.” Ja isä tuli maaliin kakkosena.

Tuo kokemus lapsuuden juoksukilpailusta oli jäänyt hänen mieleensä koko iäksi.

Tuossa äsken luetussa evankeliumissa kuulimme myös kertomuksen juoksukilpailusta, joka oli painunut kertojan mieleen.

On luultavaa, että toinen juoksijoista, tuo ”opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain”, että hän oli Johanneksen evankeliumikirjan kirjoittaja tai ainakin hänen lähipiiriinsä kuulunut henkilö. Tekstistä paistaa läpi tuntu siitä, että silminnäkijä muistelee elämänsä merkittävintä juoksukilpailua.

”Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä.”

Eli hän oli Pietaria kovempi juoksija. Mutta se ei varsinaisesti ollut se asia, joka oli tehnyt juoksusta unohtumattoman.  Vaan se oli jotakin Jeesuksen tyhjään hautaan liittyvää:

"Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.” (Joh. 20:5–8)

Jeesuksen kuolleen ruumiin ympärillä olleet käärinliinat mainitaan juoksukilpailun jälkeen kolmeen kertaan. Mitä ihmeellistä niissä oikein oli, kun ne noin jäivät voittajan mieleen?

Minä veikkaan, että liinat olivat epätavallisessa asennossa. Sellaisessa asennossa, että Jeesuksen ruumista ei olisi voitu vain kääriä niiden sisästä ja viedä pois. Ruumis näytti haihtuneen muualle niiden läpi. Ja siksi juoksukilpailun voittaja muisteli myöhemmin: ”ja hän näki ja uskoi”.

Minua tämä kiinnostaa siksi, että se kertoo Jeesuksen ylösnousemuksen olleen todellinen, aineellinen tapahtuma. Jumala vaikutti voimallaan Jeesuksen kuolleeseen ruumiiseen niin, että hän hävisi käärinliinoista ihmiskäden koskematta. Siksi hauta oli tyhjä. Vain liinat jäivät todisteeksi siitä, että Jeesuksen kuollut ruumis oli vähän aiemmin maannut siinä. Nyt hän oli muualla, herätettynä uuteen, Jumalan yliluonnollisen voiman antamaan elämään.

Tämä on tärkeää siksi, että nykyään jotkut teologit ajattelevat, että Jeesuksen ylösnousemus ei ollut aineellinen tosiasia. Heidän mielestään Jeesuksen ylösnousemus tapahtui opetuslasten sydämissä. Opetuslapset saivat uuden toivon ja rakkauden. Sitä heidän mielestään Jeesuksen ylösnousemus varsinaisesti on. Tässä tulkinnassa on yhdentekevää, vaikka Jeesus olisi mädäntynyt joukkohautaan.

Oudossa asennossa olleet hautaliinat ovat yksi pieni todiste tällaista tulkintaa vastaan. Ne todistavat sen puolesta, että Jumala oli oikeasti vaikuttanut Jeesuksen kuolleeseeen ruumiiseen ja herättänyt hänet kuolleista, ihan aineellisella tavalla.

On mahdollista, että tuosta on säilynyt todisteita tähän päivään saakka. Nimittäin ikivanhassa Torinon katedraalissa säilytettävässä pyhäinjäännöksessä, vanhassa hautaliinassa. Siihen on piirtynyt selittämättömällä tavalla negatiivikuva ristiinnaulitsemalla teloitetusta miehestä. Kuvaa ei ole maalattu eikä poltettu. Pellavakankaan kudosten ulkopinnassa on tapahtunut kemiallinen selluloosarakenteen muutos, josta kuva muodostuu. Tiede ei pysty selittämään, miten se on syntynyt. Selitykseksi kävisi 50 ydinvoimalan tehoja vastaava hyvin lyhytaikainen energiapurkaus. Sellaiseen ei pysty kuin Jumala. Voisiko tuo liina tosiaan olla se sama, jonka näkeminen sai juoksukilpailun jäämään Johanneksen mieleen?

En tiedä. Mutta uskallan lyödä 50 euroa vetoa sen puolesta, että siinä meillä on yksi konkreettinen todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Olennaista ei kuitenkaan ole se, onko Torinon käärinliina aito. Emme me usko johonkin vanhaan pellavaliinaan.

Olennaista on se, että Jeesus nousi oikeasti kuolleista.

Se taas on älyttömän tärkeää meidän kaikkien kannalta. Jeesuksen oikea, todellinen voitto kuolemasta on nimittäin saanut aikaan sen, että meillä kristityillä, meilläkin on hänen ansioistaan oikea ja todellinen voitto kuolemasta.

Jeesus sanoi aikanaan:

"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh. 11:25–26).

Noilla hänen paljon lupaavilla sanoillaa on katetta. Hänellä on valta antaa elämä, koska hän nousi kuolleista ensimmäisenä pääsiäisaamuna, ihan oikeasti.

Kun sinä siis kerran makaat kuolinvuoteellasi, niin sinun ei tarvitse pelätä. Saat olla varma ja iloinen siitä, että Jeesuksen kuolemasta saatu voitto koskee myös sinua. Ihan oikeasti, ihan aineellisesti. Jeesus ei ole ainoastaan kuollut puolestasi. Hän on myös noussut kuolleista puolestasi. Hänen sovituskuolemansa koskee myös sinua. Mutta yhtä paljon myös hänen voittonsa kuolemasta pätee sinuun. Ja se on myös aineellinen, todellinen voitto, joka kerran tulee aineellisesti ja todellisesti sinun osaksesi, kun uskot häneen.

Pienenä todisteena siitä on Johanneksen muistelo käärinliinoista. Se on toki aika vähäpätöinen todiste. Mutta kerran saamme omin silmin ihmetellä myös omassa itsessämme sitä, miten täydellisen ja konkreettisen voiton Jeesus on saanut kuolemasta. Myös meitä varten.