Orpokotijuhlien saarna 2013

Saaren Orpokotijuhlien saarna 18.8.2013

2. Kor. 3:4-6

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Saarnaan Korinttilaiskirjeen 3. luvun kohdasta, jonka kuulimme äsken lukupulpetista.

Siinä Paavali sanoo, että Jumala on tehnyt hänestä ”uuden liiton palvelijan”, sellaisen liiton, jota ”ei hallitse kirjain vaan Henki”. Siis Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa ja hallitsee tässä uudessa liitossa. Sen palvelijoita apostolit olivat. Ja samanlaisia meidän pappien, apostolien työn jatkajien, pitäisi olla. Ja tästä liitosta Paavali sanoo vielä, että ”Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”

Mitä se tarkoittaa, että ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi”?

Aika usein kuulee nykyisin sanottavan, että tuo ”kuolettavan kirjain”, että se tarkoittaisi kirkon oppia. Tiukkaa opillisuutta, joka määrää, mitä Jumalasta on ajateltava ja opetettava. Sellainen oikea oppi kuulemma tukahduttaa vapauden, kangistaa ja lannistaa.

Tällaisen ajattelun mukaan eläväksi tekevä Henki olisi sitä, että kirkossa jokaisella on vapaus uskoa niinkuin haluaa, vapaana opista, joka määrittelisi, mitä uskotaan.  Oikeassa hengellisyydessä ihminen sanoittaisi itse omia tunteitaan, sellaiseksi uskonnoksi, jonka juuri hän kokee puhuttelevaksi. Kirkon uudistus lähtisi siitä, kun hyväksytään tälläinen ei-opillinen näkemys uskosta.

Tuo ei kuitenkaan ole sitä, mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, että ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi”.

Paavalille asia oli näet niin, että oikea oppi vapauttaa ihmisen. Oikea oppi tuo hänelle hengellisen elämän Kristuksen yhteydessä. Tämä näkyy vaikkapa Roomalaiskirjeen 6. luvusta. Siellä Paavali sanoo:

”Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.” (Room. 6:17–18)

Aika ihmeellisesti sanottu! Kun ihminen tulee sydämestään kuuliaiseksi oikeanlaiselle opin muodolle, niin silloin hän saa vapauden ja hänestä tulee Jumalan palvelija. Oikeanlainen oppi onkin sitä Henkeä, joka tekee eläväksi, eikä suinkaan sitä ”kirjainta”, joka kuolettaa.

Mielestäni Jeesus puhuu tästä, kun hän Johanneksen evankeliumissa kertoo Pyhän Hengen työstä.  Jeesuksen mukaan Pyhä Henki

”näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion; synnin, koska he eivät usko minuun, vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu” (Joh. 16:8–10).

Kun Henki alkaa tehdä ihmistä eläväksi, niin hän opettaa tiettyjä asioita. Henki osoittaa ihmiselle hänen syntisyytensä. Että  hyvän ja kunnollisen ulkokuoren alla onkin syntinen sydän, joka vastustaa Jumalaa, eikä siksi halua uskoa Jumalan lähettämään Vapahtajaan.

Pyhä Henki tekee tätä paljastustyötä ihmisen sisimmässä. Mutta hän on antanut tämän saman totuuden tulla myös kirkon viralliseksi opiksi. Niinpä kirkkomme Tunnustuskirjoissa sanotaan:

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II)

Pysähdy hetkeksi tähän. Mieti omaa jumalasuhdettasi. Perustuuko se kasteeseen ja Pyhän Hengen tuomaan uudistukseen? Vai perustuuko se oman itsesi luontaisiin kykyihin kokea uskonnollisia tunteita tai olla hyvä? Mitä Pyhä Henki niistä luontaisista kyvyistä meille sanoo?

Onneksi Pyhä Henki ei jää pelkkään synnin todeksi näyttämiseen. Hänen varsinainen tehtävänsä on vapautuksen tuominen. Niin kuin Jeesus sanoi, Pyhä Henki ”näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden”. Ja vanhurskaushan tarkoittaa sitä, miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava.

Jumalalle kelpaaminen ei perustu siihen, miten hyvin sinä pystyt noudattamaan Jumalan käskyjä. Eikä se perustu siihen, miten pyhittynyt sinä olet kristityn vaelluksessasi. Eikä se perustu siihen, miten hyvin osaat kokea uskonnollisia tunteita. Jos yrität perustaa jumalasuhteesi noihin asioihin, silloin on kyse ”kuolettavasta kirjaimesta”. Uskostasi tulee omaa yritystä, orjuutta huonon omantunnon kanssa, kun et koskaan voi päästä niin pyhäksi, että Jumalan lain mitta täyttyisi. Tai jos kuvittelet päässeesi niin pitkälle, kyse on kuvittelusta ja tekopyhyydestä.

Mutta mitä on oikea, eläväksi tekevä ”opin muoto”, jolla Pyhä Henki tekee meidät eläviksi ? Sekin on kirjattu kirkkomme viralliseen oppiin:

”Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4).” (CA IV).

Pyhä Henki tahtoo tänäänkin tehdä sinut eläväksi tällä opilla, että Jeesus on antanut kuolemallaan hyvityksen synneistäsi. Kun otat sen hyvityksen vastaan eli uskot sen todeksi, Jumala lukee sinut vanhurskaaksi armosta, Kristuksen tähden. Niin kuin Roomalaiskirjeessä sanotaan:

” Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi (Room. 3:22–24).

Tällaisella opilla ”Henki tekee eläväksi”. Hän vapauttaa oman itsen tarkkailusta ja kääntää katseemme ristin Herraan ja hänen sovintovereensä. Silloin jumalasuhteen sävyksi tulee rakkaus, kun ihminen alkaa tajuta hengessään, kuinka paljon Taivaallinen Isä häntä rakastaa.

Tällaisen jumalasuhteen Jeesus haluaa antaa jokaiselle maailman ihmiselle. Jeesus on parantajamme, terveeksi tekijämme, niin kuin tämän sunnuntain aihe meille muistuttaa. Siksi hän on antanut kirkolleen ”terveeksi tekevän opin” eli ”terveellisen opin”, josta puhutaan Timoteuksen kirjeissä (1. Tim. 1:10; 2. Tim. 4:3).

Martti Luther piti oikeaa oppia tärkeänä. Eräässä v. 1541 pitämässään saarnassa hän sanoi näin:

”Oi Herra, minun  Jumalani, miten hieno asia onkaan kirkko, jossa on olemassa ero väärän opin ja oikean opin välillä! Totisesti, se on kirkko, jolla on oikea oppi.” (WA 49, 227:9–12)

Miksi näin? Siksi, että oikealla, Kristuksen luo johtavalla opetuksella tosiaan on tietty ”opin muoto”. Sen on kerrottava meille totuus siitä, miten paljon me Kristusta tarvitsemme. Sen on kerrottava, kuka hän on ja mitä Jumala on hänessä meille lahjoittanut. Tästä seuraa aivan loogisella välttämättömyydellä, että on olemassa ero oikean opin ja väärän opin välillä. Sen eron voi huomata jo ihan tarkkaamalla opetuksen ajatuskulkuja ja väitteitä. Tarkkaamalla, että kertooko se Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan ja neitsyt Marian Pojasta, joka on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tuonut meille pelastuksen. Vai perustaako opetus toivomme johonkin muuhun kuin häneen?

Onko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossamme vielä olemassa ero oikean opin ja väärän opin välillä? Tehdäänkö kirkon käytännön elämässä ero sellaisen opin välillä, joka kuolettaa ja sellaisen opin, jonka kautta Henki tekee meidät eläväksi?

Kyllä se ero on. Ja ainakin me tänään tässä Saaren kirkossa haluamme pitää kiinni siitä, että se ero on olemassa. Ja siksi me nousemme tunnustamaan Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon yhteisen, pyhän ja apostolisen uskon. Se on eläväksi tekevää oppia. Miksi? Koska se kertoo meille kuka Jumala on ja mitä hän on hyväksemme tehnyt. Siinä me haluamme pysyä. Juoskoot harhaoppiset minkä tahansa muun opin perässä! Me pitäydymme tässä, oikeassa, terveeksi tekevässä opissa.