Etsikkoaikoja Itikkanotkossa

Saarna Kansanlaulukirkossa Itikkanotkossa

4.8.2013

Luuk. 19:41–48

Tämän sunnuntain aiheena on ”etsikkoaikoja”. Etsikkoaika tarkoittaa sellaista ajankohtaa, jolloin yksittäinen ihminen tai kokonainen kansakunta joutuu jumalasuhteessaan erityiseen asemaan, ratkaisun ja valinnan eteen. Silloin Jumala tuntuu puhuttelevan ja kutsuvan luokseen; toisaalta rakkaudellaan ja armollaan, toisaalta rangaistuksella uhkaamalla.

Etsikkoajassa oleva ihminen tai kansakunta ei ehkä halua kuulla Jumalan ääntä, vaan haluaa mieluummin tukkia korvansa ja elää omaa elämäänsä sopivan kaukana Jumalasta. Tai sitten voi käydä niin, että Jumalan vihan ja rakkauden yhteispeli saa ihmisen ylpeyden murtumaan. Hän juoksee turvaan Taivaallisen Isän ojennetuille käsivarsille, tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan hänen armonsa.

Tekstissämme Jeesus puhuu Jerusalemin kaupungille saapuessaan sinne. Hän puhuu niin liikuttuneena, että puhkeaa itkuun kaupungin puolesta: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.”

Jerusalemin ja koko juutalaisen kansan turva oli heidän Jumalansa rakkaudessa. Jumala oli lähettänyt kansalleen Messiaan, Vapahtajan. Jumalan  oli itse syntynyt ihmiseksi Jeesuksessa, jonka nimikin tarkoittaa: ”Herra pelastaa.” Nyt tuo pelastaja, Jumalan oma Poika oli tulossa kaupunkiinsa, sen Vapahtajaksi. Koska rakasti heitä.

Mutta Jeesus tiesi, että suurin osa Jerusalemin asukkaista hylkäisi hänet, sylkisi häntä, ruoskisi hänet ja tappaisi hänet ristillä.

Syynä oli se, että vaikka juutalaiset olivat Jumalan omaisuuskansa, niin heidänkin sydämissään eli perisynti ja siksi myös jumalanvastaisuus.

Eivät he oikeasti halunneet elää Jumalan yhteydessä. Heillä oli kyllä Jerusalemin temppeli ja sen uhrit. Mutta se kaikki oli vain ulkonaista menoa, joka ei ulottunut sydämeen asti. He halusivat kyllä ulospäin näyttää uskonnollisilta, mutta sydämissään he tahtoivat pärjätä ilman Jumalaa.

Tämä näkyy siinä, kun Jeesus saapui Jerusalemin temppeliin. Hän alkoi ruoska kädessään ajaa ulos kauppiaita, jotka olivat temppelin esipihalla myymässä uhrieläimiä: lampaita ja kyyhkysiä. Jeesus sanoi heille: ”Raamatussa on kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”

Rosvojen luola. Se on sellainen paikka, jonne rosvot kerääntyvät rauhassa lepäämään rosvoretkiltään. He ajattelevat, että luolasta heitä ei löydetä. Lain koura ei yllä rankaisemaan heitä ja vaatimaan heitä oikeuden tielle. Luolassaan rosvot saavat rauhassa suunnitella tulevia rikoksia.

Sellainen paikka Jerusalemin temppelistä oli tullut. Nimittäin tästä syystä: Suurin osa juutalaisista ajatteli, että kunhan vaan käyn joskus temppelissä ja ostan uhrieläinten myyjiltä pari kyyhkystä tai ehkä lampaan ja sitten annan ne papille uhrattavaksi temppelin alttarilla, niin sitten kaikki on jumalasuhteessa hyvin. Saan taas olla rauhassa Jumalalta, saan olla välittämättä hänestä, kun olen uhrit uhrannut ja maksut maksanut. Lampaan tai kyyhkysen hinnalla pääsen piiloon Jumalaa, kuin luolaan.

Jeesus rakasti omaa kansaansa. Hän näki, että heidän uskontonsa valheellista. Se tuuditti ihmisiä väärään uskoon, sellaiseen, jonka tosiasiallisena tarkoituksena oli auttaa ihmistä unohtamaan Jumala.

Siksi hän itki Jerusalemia: ”Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”

Tuo kaikki tapahtuikin aivan kirjaimellisesti, alle 40 vuoden päästä. Rooman legioonat polttivat ja tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin niin perusteellisesti, että jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin Itkumuuri. Kaikki kaupungin asukkaat tapettiin tai myytiin orjiksi.

Tämä kaikki on kerrottu opetukseksi ja kehotukseksi myös meille. Meidänkin pitää tarkata omaa tilaamme Jumalan edessä, sekä yksilöinä että kansakuntana. Sinuun ja myös minuun pätevät Jeesuksen sanat: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!”

Se turva on Jumalan rakkaudessa ja armossa, jota hän on osoittanut meitä kohtaan Jeesuksessa. Sen jumalallisen turvan saa omakseen, kun uskoo Jeesukseen. Kun uskoo omalle kohdalleen, että minäkin tarvitsen Jeesuksen tuomaa syntien sovitusta. Kun turvautuu siihen, että Jumala on armossaan antanut Jeesuksen pelastajaksi koko maailmalle, myös minulle.

Meillä suomalaisilla on vaarana se sama, johon Jeesuksen ajan jerusalemilaiset sortuivat: uskonnollinen itsepetos. Esimerkiksi sellainen, että kun maksaa kirkollisverot ja käy joskus joulukirkossa ja veljenpojan rippijuhlissa, niin sillä kyllä ansaitsee sen, että on ihan hyvä kristitty. Ja nykyisin voi tämän itsepetoksen lisäperusteeksi sanoa itselleen vaikka seuraavaa: ”Se on sitä sellaista konservatiivista herätyskristillistä opetusta, kun saarnataan, että on uskottava Jeesukseen. Tai että Jeesus on sovittanut minun synnit. Mutta minäpä olen paljon liberaalimpi ja ajattelen, että kaikki pääsevät taivaaseen riippumatta siitä, mihin uskovat.”

Mutta sellaisesta ihmisestä Jeesus itkee: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä sinun turvasi on!” Se turva ei nimittäin ole missään muualla kuin Jeesuksessa. Juuri hänet Jumala on lähettänyt maailmaan ihmisten Pelastajaksi ja Vapahtajaksi. Ja nimenomaan syntisten ihmisten Pelastajaksi ja Vapahtajaksi.

Sinun ei tarvitse olla tehnyt mitään inhimillisesti suuria rikoksia. Silti sinäkin olet Jumalan edessä siinä määrin syntinen, että et selviä siitä millään muulla tavalla kuin Jeesuksen antaman uhrin turvin. Älä ajattele, että oma yritys elää kunnolla, tai kirkollisvero tai mikään muu oma teko voi pelastaa. Yksin Jeesuksen veri, ristillä vuotanut veri voi sovittaa meidät Jumalan kanssa. Se on se, josta Jeesus sanoo meille: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!”

Kaikki muu turva, jonka avulla yritämme kelvata Jumalalle, se on kuin uskonnollinen rosvojen luola, jonka Jerusalemin asukkaat olivat temppeliinsä tehneet. Sellaiselle turvalle käy yksittäisen ihmisen ja kokonaisen kansakunnan elämässä lopulta niin kuin kävi Jerusalemin temppelille: ”He saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta ja murskaavat sinut maan tasalle.”

Mutta miten käy sille, joka tajuaa etsikkoaikansa ja kääntyy Jeesuksen puoleen ja etsii turvaa hänestä? Sille käy niin kuin ristin ryövärille. Hän oli syntinen rosvo, joka oli elellyt vapaa-aikansa rosvojen luolassa. Mutta hän sai elämänsä lopulla etsikkoajan ja otti sen todesta. Hän uskoi ja sanoi ristillä riippuessaan Jeesukselle: ”Jeesus, muista minua kun tulet valtakuntaasi.” Mitä hän sai vastaukseksi? Hänelle Jeesus sanoi omalta ristiltään: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Jeesuksen risti teki tyhjäksi kaiken syyllisyyden ja valheen ja vei rosvon pelastukseen.

Ota siis sinäkin vastaan Jeesus omaan elämääsi, omaksi turvaksesi. Usko, että hän on antanut henkensä sinunkin edestäsi. Äläkä tuudittaudu Jerusalemin asukkaiden tavoin siihen valheeseen, että Jumalan edessä pärjää joillain omilla suorituksilla.

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen krisitllinen uskomme.