Rippikoulusunnuntaina 2013

Saarna Septuagesimasunnuntaina

Savonlinnan Tuomiokirkko, 27.1.2013

Matt 20:1–16

 

Hyvät kuulijat,

 

Tänään on rippikoulusunnuntai. Se tuo mieleen oman itseni, noin 33 vuotta sitten. Istuin silloin tässä samassa kirkossa, jossain etupuolen penkissä, jumalanpalveluksessa. Kesällä piti mennä rippikouluun, kuulemma Enonkosken leirimajalle.

 

Mietin silloin, että mitä ihmettä minä täällä teen, onko tässä mitään järkeä, yritetäänkö minusta tehdä uskovaista, mitä tämä kristinusko oikein on?

 

Tuossa äsken kuullussa päivän evankeliumissa Jeesus oikeastaan vastaa noihin kysymyksiin. Se käy ilmi siitä, miten hän aloitti puheensa. Hän sanoi: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka - - ”.

 

Jeesuksen kielenkäytössä ”taivasten valtakunta” merkitsee juuri sitä, mistä kristinuskossa on kyse. Taivasten valtakunta on sitä, mitä uskominen ytimeltään on.

 

 Kun Jeesus aloitti toimintansa, hän opetti näin: ”Taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle. Muuttakaa mielenne ja uskokaa ilosanoma!”

 

Se tahtoo sanoa, että Jeesuksessa Jumalan taivas on tullut meidän ihmisten luo. Itsessään Jumala on äärettömän kaukana. Ei kilometreissä mitattuna kaukana, mutta hän on toisessa ulottuvuudessa, johon meillä ihmisillä ei omin voimin ole pääsyä. Mutta Jeesuksessa tapahtui se ihmeitten ihme, että taivaan Jumala syntyi ihmiseksi, tänne meidän tasollemme, tänne meidän maailmaamme. Siksi Jeesus sanoi: ”taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle”. Siksi meidän kannattaa muuttaa mielemme. Enää ei tarvitse paeta tai arkailla Jumalaa. Voi uskoa Jeesuksen perusteella, että Jumala rakastaa minua.

 

Tuossa äsken kuullussa Jeesuksen puheessa on kyse siitä, millainen tarkemmin ottaen se ”taivasten valtakunta” on, joka on hänessä tullut meitä ihmisiä lähelle.

 

Jeesuksen kertoman tarinan mukaan ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.”

 

Minulla itselläni ei ole kokemusta tällaisesta. Mutta voin kertoa yhdestä tytöstä, jonka nuorena tunsin. Sanotaan häntä vaikka Annaksi. Hän oli 19 -vuotiaana erään ystävänsä kanssa Interrail -matkalla Euroopassa. Heidän piti tienata rahaa päästäkseen laivalla Israeliin, kibbutzille. He olivat kuulleet, että Kreikassa Peloponnesoksen niemimaalla oli appelsiinitarhoja, joissa saattoi ansaita ihan mukavasti. Ja he löysivätkin pienen Naflionin kaupungin, jota appelsiinilehdot ympäröivät. Ja he löysivät sieltä baarin, johon appelsiiinitarhojen omistaja kuulemma tuli aikaisin aamulla kuorma-auton kanssa hakemaan poimijoita töihin.

 

Yhtenä aamuna kuuden tienoissa nuo suomalaistytöt sitten istuivat Naflionin baarissa, monien muitten reilaajien ja paikallisten kanssa valmiina odottamassa. Isäntä saapui paikalle. Hän osoitti sormella poimijoiksi haluamiaan: Sinä ja sinä ja sinä ja sinä.

 

Anna ja hänen ystävänsä jäivät eka aamuna valitsematta. He älysivät, että se johtui heidän liian hienoista vaatteistaan ja lakatuista kynsistään. Ne eivät kertoneet hyvää heidän appelsiininpoimintakyvyistään. Onneksi he keksivät seuraavaksi aamuksi ratkaisun: kävivät ostamassa kunnon nahkaiset työhanskat ja istuivat baarissa ne kädessä.

 

Johan onnisti, isäntä osoitti sormellaan, he pääsivät kuormurin lavalle, saivat poimintakorit ja isännän antaman lounaspaketin: patonkia, välissä kanaa, salaattia ja majoneesia.

 

Se olikin tarpeen, sillä työ oli rankkaa. Aurinko paistoi, selkään koski, korit raskaita raahata, töitä tehtiin iltaan asti jne.

 

Voin kuvitella, että miten se olisi ottanut Annaa päähän, jos tuo kreikkalainen appelsiini-isäntä olisi toiminut niin kuin Jeesuksen vertauksen viinitarhan omistaja. Olisi tuonut kuormurilla appelsiinitarhaan lisää poimijoita yhdeksältä aamulla. Sitten toisen lastin yhdeltätoista, kolmannen lastin klo viisitoista. Ja sitten neljännen kuormurillisen poimijoita, sieltä baarista haettuna, klo viiden aikaan iltapäivällä. Sitten hän olisi aloittanut palkanmaksun klo 18. Pyytänyt poimijat palkkajonoon, ekaksi ne, jotka tulivat viimeisenä, ja tehneet töitä noin tunnin. Ja maksanut heille jokaiselle sileän viisikymppisen kouraan.

 

Ihan varmasti silloin ne kuudelta aamulla kuormurin lavalle nousseet tytöt olisivat ajatelleet: Jee, myö saadaan varmasti rutkasti enemmän, ainakin satanen!

 

Mutta sitten kun he tulivat isännän kohdalle, niin kukin sai viisi kymppiä, saman kuin mitä kaikki muutkin olivat saaneet.

 

Alkaisi kova valitus, luultavasti savoksi ja kielellä nimeltä bad english: Miks sie maksoit noille tyypeille saman kuin meille! He ovat poimineet vaan muutaman korillisen. Ja myö yli kymmenen tuntia, miekin 58 korillista!

 

”Silloin isäntä sanoi yhdelle tytöistä: ’My freeend! Noo trouble! Emmekö me sopineet aamulla viidestä kympistä? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?”

 

Mitä Jeesus tahtoi tällä vertauksella opettaa meille taivasten valtakunnasta? Hän tahtoi opettaa, että Jumala-suhde ei toimi ihmisen ansioitten varassa. Se toimii Jumalan armon varassa

Monet luulevat, että Jumalan yhteyteen pääsee, kun tekee riittävästi hyviä tekoja. Mutta Jeesus opetti toisin. Ihminen ei yllä sinne taivasten valtakuntaan, ei vaikka rakentaisi millaisia tikapuita hyvänsä. Kaikki perustuu siihen, että Jumala on rakastanut meitä. Siksi hän on laskeutunut Jeesuksessa alas meidän luoksemme. Siksi hän on Jeesuksessa ottanut kantaakseen meidän syntimme ja sovittanut ne ristinkuolemallaan.

 

Sen teon kautta Jumala on tehnyt sovinnon meidän kanssamme. Sitä ei tarvitse eikä voi itse ansaita millään. Sen saa Jumalan armosta.

 

Armon voi ymmärtää näin: Se tulee seuraavien sanojen alkukirjaimista ”Ansioton Rakkaus Meidän Osaksemme”. Maistele niitä sanoja: Ansioton. Rakkaus. Meidän. Osaksemme.

 

Siksi, jos sinusta tuntuu siltä, että et osaa tai jaksa tai kehtaa tulla sinne Jumalan appelsiinitarhalle, että sinä olet vain norkoilemassa siellä baarissa eikä Jumala sinua kuitenkaan halua sinne tarhalleen, niin kuule, voit huoleti muuttaa mielesi. Jumala on tullut sinne baariin ja kutsuu sinua kuormurinsa lavalle vaikka kello on jo viisi iltapäivällä. Hän antaa korin ja rukkaset ja hyvän kanapatongin folioon pakattuna. Ja yllätys: hän maksaa sinullekin saman palkan kuin muille, eli syntien anteeksisaamisen, yhteyden Taivaan Isään ja lopulta taivaan ilon. Eikä edes se haittaa, vaikka olisi lakatut kynnet.

 

Miksi näin voi olla? Siksi, että taivasten valtakunnassa kaikki perustuu Jumalan armoon. Sen armon Jeesus on meille ansainnut ja meille tuonut. Sitä ei tarvitse itse ansaita. Sellainen taivasten valtakunta on.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen ...