Loppiaisen juhlamessussa 2013

Saarna seurakuntien yhdistymismessussa loppiaisena 2013

Ef. 3:2–9; Matt. 2:1–12

 

Rakkaat kristityt,

 

Kun katselen teitä ja tätä täyttä kirkkosalia, ilo täyttää sydämeni. Onhan nyt juhla, uuden seurakuntamme ensimmäinen yhteinen messu. Olkoon se alku Jumalan siunaamalle tulevaisuudelle.

 

Erityisesti iloitsen teistä, kerimäkeläiset, punkaharjulaiset ja enonkoskelaiset. Iloitsen teistä niin kuin niistä kolmesta itäisen maan viisaasta miehestä, jotka toivat Jeesus -lapsen köyhyyteen lahjansa: kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Niin tekin tuotte yhteiseen seurakuntaamme oman kokemuksenne ja osaamisenne Jumalaan uskomisessa ja lähimmäisen rakastamisessa.

 

Perimätiedon mukaan nou itämaan viisaat miehet olivat nimeltään Kaspar, Mechior ja Balthasar.

Kerimäki alkaa koolla ja voisi siksi olla ruhtinas Kaspar. Punkaharju alkaa peellä ja voisi savolaisittain olla ruhtinas Palttasuar. Ja Enonkoski voisi olla ruhtinas Melkkijori. Sattuuhan alkukirjain melkein kohdalleen, eli toiseksi, vain yhden heitto.

 

Tämä aasinsilta on kyllä sittenkin niin hutera, että se ei kestä koko saarnaa. Ei tämä Savonlinnan keskusta ole mikään Peetlehemi. Ja toiseksi,  Jeesus -lapsi asuu armoinensa Enonkosken, Kerimäen ja Punkaharjun kirkoissa ihan yhtä paljon kuin täällä Tuomiokirkossakin. Siksi teidän ei tarvitse tänne matkustaa häntä kumartamaan.

 

Ja siksi minun on nyt hyvän sään aikana vaihdettava saarnan aihetta.

 

Puhunkin viisaasta talouden hoidosta. Sitähän tuleva yhteinen seurakuntamme tarvitsee.

 

Syy talousteemaan on loppiaisen epistolateksti, joka on Paavalin kirjeestä efesolaisille. Kuulimme sen äsken lukupulpetista. Se alkoi näin: ” Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne.” (Ef. 3:2)

 

Tuo on epätarkasti käännetty.  Kreikankielinen alkuteksti ei puhu ”Jumalan suunnitelmasta”, vaan ”Jumalan armon taloudenhoidosta” (oikonomia tees kharitos). Vanha käännös menee näin: ”olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu.”

 

Jumalalla on siis armonsa taloudenhoidon suunnitelma. Meitä ihmisiä varten. Ja sen armotalouden hoidon suunnitelman hän on ilmoittanut apostoleilleen, kuten Paavalille. Ja meidän kristittyjen tulee jatkaa tätä samaa jumalallisen armon taloudenhoitoa yhä tänäänkin.

 

Katsotaan kuitenkin aluksi, millaista normaali viisas taloudenhoito on.

 

Se on toisaalta helppoa. Sitä käsitteli uuden vuoden aaton Itä-Savossa ollut velkaneuvojan haastattelu. Hänen mukaansa talouden suunnittelussa on kyse yksinkertaisesta vähennyslaskusta. Tuloista vähennetään välttämättömät menot ja katsotaan, miten paljon rahaa jää muuhun. Pikavippien varaan ei voi laskea.

 

Isommassa mittakaavassa, valtioiden tasolla, talouden suunnittelu on vaikeampaa. Joittenkin talousviisaitten mielestä laman aikana valtion pitäisi säästää julkisissa menoissa. Toisten gurujen mukaan se vaan pahentaa lamaa ja pysäyttää talouden pyörät entistä pahemmin. Eikä kukaan tiedä, kummat ovat oikeassa.

 

Viisas taloudenhoito on siis yksilötasolla yksinkertaista, mutta maailmanlaajalla tasolla niin monimutkaista, ettei varmuutta siitä ole kellään.

 

Myös Jumalan armon taloudenhoito on yksilön tasolla yksinkertaista. Kun on kastettu , uskoo Jeesukseen, rukoilee ja käy ehtoollisella, sen varassa yksinkertaisinkin ihminen elää Jumalan armosta, hänen yhteydessään.

 

Mutta sitten isommasta näkövinkkelistä Jumalan armotaloudenhoito on hyvinkin monipolvinen ja vaikea asia. Ei siis ihme, kun Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä, että ” sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon” ja ”Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt [sen] salaisuutenaan.”

 

Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan armon toimintaa ei kukaan ihminen voi itse  itselleen rakentaa. Tämä unohtuu nykyisin hyvin usein. Puhutaan siitä, että olennaista on ”Pyhän kokemus”. Sen  jokainen voi kuulemma kokea omalla tavallaan. Olenpa kirkkomme nettisivuilta lukenut jopa sellaista, että ateistillakin on tällainen ”Pyhän kokemus”. Se voi kuulemma olla vaikkapa ”tajuttoman hyvä suklaakeksi”.

 

Tällainen käsitys Jumalan armosta on täysin holtiton ja verrattavissa Kreikan valtion taannoiseen taloudenpitoon. Paavalin mukaan Jumalan armo ei toimi miten vaan kukin itse kokee. Siinä on tietty suunnitelma. Ja toisin kuin inhimilliset yritykset hallita maailmantalouden mekanismeja, Jumalan armotalouden suunnitelma toimii takuuvarmasti. Toisaalta, jos kirkko ei sitä armotaloutta seuraa, se menee metsään pahemmin kuin miljoona Kreikkaa.

 

Jumalan armotaloutta ei ihminen ole keksinyt, vaan niin kuin Paavali sanoo, Jumalan Henki on ”ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille.”

 

Katsokaamme siis apostoli Paavalilta lyhyesti, mitä Jumalan armotalouden suunnitelmaan oikein kuuluu. Kävin sitä varten läpi Uuden testamentin paikat, joissa tuo käsite mainitaan.[1]

 

Ensinnäkin: Jumalan armotalouden perustana on se, että hän on Jeesuksessa ”yhdistänyt yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” (Ef. 1:10).

 

Normaalisti Jumala ja ihminen, taivas ja maa ovat äärettömän kaukana toisistaan. Ei meillä ihmisillä ole mitään mahdollisuutta itse kiivetä Jumalan taivaaseen. Ei eettisellä elämällä, ei hartaudella, ei avaruusraketilla. Eikä suklaakeksillä.

 

Mutta onneksi Jumala on ylittänyt Jeesuksessa tuon taivaan ja maan välisen kuilun: yhdistänyt ne yhdeksi. Sillä Jumala syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta. Hän syntyi alas meidän luoksemme, meidän tasollemme. Jeesuksessa Jumalan armokin on tullut maan päälle. Se on Jumalan armotalouden ensimmäinen perusasia.

 

Toinen Jumalan armotalouden perusasia on tämä: ” Jumala näki hyväksi - -  hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa” (Kol. 1:19–20).

 

Normaalisti ihminen on Jumalan edessä syyllinen ja syntinen. Se erottaa meidät tehokkaasti Jumalasta. Ainoa mahdollisuutemme on se, että Jumala teki sovinnon kanssamme Jeesuksen ristin kautta. Mutta tämä mahdollisuus toimii. Jumalan armo vuotaa sen ylle, joka turvautuu Jeesuksen ristin tuomaan anteeksiantoon.

 

Kolmas Jumalan armotalouden perusasia on tämä (siitä puhutaan tämän päivän tekstissä): ”Muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, - -  heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen.”

 

Eli: Jumalan armo on Jeesuksessa tullut kaikkien ulottuville. Ei ole väliä, oletko juutalainen vai suomalainen, rikas vai köyhä, nainen vai mies, viisas vai tyhmä. Kaikkia koskee sama lupaus Jumalan armosta.

 

Neljäs Jumalan armotalouden perusasia on tämä: Se perustuu uskolle (1. Tim. 1:4). Ratkaisevan tärkeä kohta, kuten nuo kolme edellistäkin.

 

Eli miten sinä pääset osalliseksi Jumalan armon valtavan keskuspankin ilmaisesta avustuksesta? Siten, että uskot sen olevan totta. Asetat luottamuksesi Jumalan lupaukseen. Lupaukseen mistä? Niistä kolmesta edellä mainitusta armotalouden perusasiasta: 1) että Jumala on Jeesuksen syntymässä yhdistänyt taivaan ja maan, Jumalan ja ihmiskunnan, 2) että Jumala on Jeesuksen ristinkuolemassa tehnyt sovinnon ja ottanut synnit pois, 3) että siksi Jumalan armo kuuluu kaikille ihmisille, myös sinulle.

 

Vielä tekisi mieleni mainita yksi perusasia: kaste ja ehtoollinen. Ne ovat Jumalan armon näkyviä merkkejä. Ne Jeesus on asettanut, jotta meidän olisi helpompi uskoa häneen.

 

Siksi: Jos sinun on vaikea uskoa, ota kaste ja ehtoollinen käyttöösi. Luota siihen, että sinut on kastettu ja siinä otettu Jeesuksen omaksi. Ja sitten: tule ehtoolliselle. Siellä sinä saat leivässä ja viinissä, syömällä ja juomalla omistaa Jeesuksen ja armon. Se on kuin kävisi Jumalan keskuspankin kassalla.                  



[1] Armotaloudesta (oikonomia tees kharitees / oikonomia / oikonomia tou Theou),  Ef. 1: 10; 3: 2, 9; Kol. 1:25; 1. Kor 9:17, 1. Tim. 1:4 (1938 käännös tai alkuteksti).