Kärsimyksen ongelma

Sammeli Juntunen

(Esitys perustuu William Lane Craigin teokseen Hard Questions, Real Answers (Crossway 2003). Craig on juuri se teologi, jota vastaan uusateisti Richard Dawkins ei hiljattain uskaltautunut väittelemään, mistä kirjoitin taannoisen kolumnin Kotimaahan.)

 

Kärsimys ja paha ovat suurin intellektuaalinen este Jumalaan uskomiselle. Maailmassa oleva kärsimys on niin suunnatonta, että on vaikea uskoa, että on olemassa kaikkivaltias ja kaikkihyvä, rakastava Jumala. Jos on, miksi hän sallii niin paljon pahaa, tuskaa ja kärsimystä?

 

Ajateltakoon vaikkapa viattomien kidutusta. Oletteko koskaan käyneet keskiaikaisen linnan kidutuskammiossa ja katselleet sen laitteita? Millaisia lienevät modernien kammioiden välineet ja mitä niillä on tehty? Kuinka moni on saanut huutaa turhaan, kenenkään auttamatta?

 

Toisenlainen ongelma ovat luonnonkatastrofit ja sairaudet. Niistä ei kukaan paha ihminen ole vastuussa. Jos on olemassa kaikkivaltias ja rakastava Jumala, miksi hän sallii niiden aiheuttaa kärsimystä viattomille?

 

Perustavat jaottelut

Pahan ongelma kannattaa jakaa alaosiin.

 

Se on ensinnäkin A. intellektuaalinen ja B. emotionaalinen.

 

Intellektuaalinen ongelma koskee sitä, kuinka on järjellisesti ymmärrettävää, että Jumala on olemassa, vaikka on pahaa ja kärsimystä. Se on filosofinen ja teologinen ongelma.

 

Itse asiassa polttavampi on emotionaalinen, tunteen ongelma. Kun joku itse kärsii tai jonka läheinen kärsii tai on joutunut ylitsepursuavan pahan uhriksi, ei silloin filosofointi auta. Se vain pahentaa asiaa ja tuntuu kylmältä, kuivalta ja välinpitämättömältä. Ainoa, mikä auttaa, on inhimillinen lohdutus, kuuntelu, välittäminen. (Tähän palataan lopussa)

 

Mutta aluksi keskitytään intellektuaaliseen ongelmaan. Se on yleisin argumentti ateismin puolesta. Se esitetään kahdessa erilaisessa muodossa.

1.1. Jumalan olemassaolo on loogisesti mahdotonta, koska pahaa ja kärsimystä on olemassa.

1.2. Jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä, koska pahaa ja kärsimystä on olemassa.

 

A. Kärsimyksen ongelma intellektuaalisena ongelmana

 

A 1. Looginen versio kärsimyksen ongelmasta

Siinä väitetään seuraavaa: On loogisesti mahdotonta, että seuraavat lauseet ovat molemmat voimassa:

  1. Kaikkivaltias, hyvä ja rakastava Jumala on olemassa.
  2. Maailmassa on kärsimystä.

 

Väitetään, että tämän ristiriidan ratkaisemiseksi on luovuttava joko a) Jumala on olemassa, b) hän on hyvä ja rakastava, c) hän on kaikkivaltias.

 

Tämä ei kuitenkaan loogisesti seuraa. Jos joku väittää tällaista, hänellä on joitain lisäoletuksia:

 

  1. Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi luoda millaisen maailman haluaa.
  2. Jos Jumala on hyvä ja rakastava, hän haluaa maailman, jossa ei ole kärsimystä.

 

Jos nämä ovat välttämättä totta, silloin 1.-4. on loogisesti mahdoton. Mutta ovatko ne välttämättä totta?

 

Eivät. Ajatellaan premissiä 3. Jumala halusi luoda ihmisen, jolla on vapaa tahto. Silloin jopa kaikkivaltiaan Jumalan on mahdotonta saada ihminen tekemään jotain vapaasti. Se on yhtä mahdotonta kuin pyöreä neliö. Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita kykyä tehdä loogisesti mahdottomia asioita. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Se on vaan yhdistelmä sanoja. (Jos joku väittää vastaan ja sanoo, että kyllä Jumala voi tehdä loogisesti mahdotonta, silloin koko ongelma katoaa välittömästi).

 

Kohta 3. ei ole välttämätön. Jos ihmisillä on vapaa tahto, he voivat kieltäytyä tekemästä, mitä Jumala tahtoo.

 

Mutta ei myöskään kohta 4. ole välttämätön. Voi olla niin, että rakastavan Jumalan maailmassa on kärsimystä, jotain suurempaa hyvää varten. Näin esimerkiksi rakastava äiti vie lapsensa rokotettavaksi, vaikka se aiheuttaa kärsimystä.

 

Tai: Jos Jumala haluaa kolmiulotteisen maailman, jossa olennot eivät telo itseään hajalle, tarvitaan tuntoaisti ja kipu.

 

Craigin mukaan kärsimyksen ongelman loogisen version tapauksessa uskonnonfilosofian kirjat voidaan sulkea, vuosisatojen debatin jälkeen. Loogista ongelmaa ei ole.

 

A. 2. Todennäköisyyteen perustuva kärsimyksen ongelma

Asia ei kuitenkaan ole vielä tällä selvä. Ateisti (tai jokaisen sydämessä asuva pieni ateisti) voi sanoa:

”On hyvin epätodennäköistä, että Jumalalla olisi hyviä syitä sallia kärsimystä. Siis on hyvin epätodennäköistä, että Jumalaa on.”

 

Maailmassa on niin paljon kärsimystä, joka vaikuttaa täysin tarpeettomalta ja turhalta. Jos on olemassa hyvä Jumala, hän olisi varmasti vähentänyt tällaista kärsimystä. Niinpä maailman kärsimys todistaa sen puolesta, että Jumalaa ei ole. (esim. isä, jonka lapsi kuolee pitkälliseen sairauteen kärsittyään kauan).

 

Tämä versio on paljon parempi kuin looginen versio. Craig esittää sitä vastaan kolme vasta-argumenttia.

 

Vasta-argumentit

1. Ihmisen rajoittunut tietokyky

 

Ateistin väite perustuu siihen, että ihminen kykenisi arvioimaan tätä asiaa, että onko Jumalalla hyviä syitä sallia kärsimystä. Mutta koska me olemme rajallisia olentoja, joilla on rajallinen havaintokyky ja äly, me emme pysty arvioimaan näin suuria asioita kunnolla. Jumalalla on hoidettavanaan koko maapallo ja sen koko historia, ja vielä valtavan paljon laajempi alue, koko universumi. Saavuttaakseen hyvät päämääränsä rakastavalle Jumalalle saattaa olla tarpeen sallia hyvinkin suuria määriä kärsimystä.

 

Tätä voi havainnollistaa kahdella esimerkillä: a) kaaosteoria. On osoitettu, että tietyissä suurikokoisissa systeemeissä, kuten ilmastossa, mitättömän pienet muutokset voivat saada aikaan valtavia muutoksia. Perhosen siiven huiskaus Afrikassa voi laukaista tapahtumaketjun, joka aiheuttaa hirmumyrskyn Atlantilla. b) Elokuva ”Sliding Doors”. Se esittää erään nuoren naisen elämästä kaksi täysin erilaista versioita, alkaen siitä hetkestä hänen elämässään, kun hän syöksyy kohti metron ovea, ehtiäkseen työhaastatteluun. Toisen version alussa liukuovet ehtivät mennä kiinni ja hän myöhästyy, toisen version alussa hän ehtii mennä sisään metron liukuovista. Tässä versiossa hän saa ulkonaisesti hyvin menestyvän elämän, siinä ensimmäisessä hän kohtaa epäonnistumisia toisensa perään. Mutta loppujen lopuksi tuo toinen elämä onkin onnelllisempi.

 

Kun kaikki voi olla näin pienestä kiinni ja kaikki riippuu kaikesta, kuinka rajallinen ihminen voisi nähdä ja tietää, onko kaiken Luojalla ja johdattajalla hyviä syitä sallia minkäkin verran kärsimystä.

 

Jobin kirjan loppukohtaus perustuu tähän vasta-argumenttiin. Siinä Jumala ei vastaa mitään muuta kuin osoittaa Jobin pienuuden.

 

”Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat. Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Sinäkö metsästät leijonalle saaliin, sinäkö ruokit sen pennut, kun ne kyyristelevät luolassaantai odottavat tiheikössä? Sinäkö tuot ruoan korpille, kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne? Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi?

Silloin Job sanoi Herralle:

 

    Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun

    vallassasi

    eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton

    sinun toteuttaa.

    Sinä kysyit: "Kuka on tämä,

    joka näin peittää minun tarkoitukseni

    mielettömillä puheillaan?"

    Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä

    asioista, joita en käsitä --

    ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

 

Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. 8  Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job."

 

2. Jumalan olemassaolon kysymyksessä koko evidenssi on otettava huomioon

Todennäköisyydet ovat aina suhteessa johonkin taustatietoon. Esimerkki.:

 

Kansanopiston opiskelijoista 90 % juo olutta.

Otto on kansanopiston opiskelija.

On todennäköistä, että Otto juo olutta.

 

Mutta jos meillä on enemmän taustatietoa, sellaista, että

 

Oton kansanopisto on Savonlinnan kristillinen opisto

 Savonlinnan kristillisen opiston opiskelijoista 95 % ei juo olutta,

 

niin silloin onkin epätodennäköistä, että Otto juo olutta.

 

Eli kun ateisti sisällämme sanoo, että on epätodennäköistä, että Jumala on olemassa, on kysyttävä, että suhteessa mihin.

 

Suhteessa kärsimykseen maailmassa? No sen varassa pääteltynä Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Mutta eikö huomioon pitäisi ottaa muukin. Kuten:

 

Kosmologinen jumalatodistus:

 

Kaikella mikä on joskus alkanut olla olemassa, on syynsä.

Universumi on alkanut olla olemassa.

Universumilla on syynsä.

 

Suunnitteluun perustuva jumalatodistus:

 

Universumin hienosäätö johtuu joko fysikaalisesta välttämättömyydestä, sattumasta tai suunnittelijasta.

Se ei johdu fysikaalisesta välttämättömyydestä.

Se ei johdu sattumasta.

Se johtuu suunnittelijasta.

 

Moraalinen jumalatodistus

 

Jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia ei ole olemassa

Objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia on olemassa.

Siksi Jumala on olemassa.

 

Kun lisäksi vielä otetaan maailman hyvyys ja kauneus, ihmiskunnan kaipuu pyhän yhteyteen sekä kyky ymmärtää maailmaa niin syvällisesti järjellä, Raamattu, Israelin historia ja varsinkin Jeesuksen ylösnousemus sekä evankeliumin muuttava voima

alkaakin näyttää yhä todennäköisemmältä, että maailma on kaikkihyvän, kaikkivaltiaan ja kaikkiviisaan Jumalan luoma.

 

Mutta jos huomio kiinnitetään pelkkään pahaan maailmassa, silloin ehkä on todennäköisempää, että Jumalaa ei ole.

 

Paitsi että:

 

 

Jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia arvoja ei ole olemassa

Pahaa on olemassa

Objektiivisia moraalisia arvoja on olemassa (jotkin asiat ovat pahaa).

Siksi Jumala on olemassa.

 

3. Jos oletetaan kristinuskon Jumala,  Jumala ja kärsimys voivat olla samaan aikaan olemassa

Kristillisen jumalauskon monet erityisopit tekevät entistä todennäköisemmäksi, että kaikkivaltiaalla ja rakastavalla Jumalalla on hyviä syitä sallia kärsimystä.

 

3.1. Elämän pääasiallinen tarkoitus ei ole onnellisuus vaan Jumalan tunteminen.

Suuri osa kärsimyksestä voi olla turhaa, jos mietitään onnellisuuden saavuttamista. Mutta se voi olla hyvinkin merkityksellistä, jos ajatellaan syvempää Jumalan tuntemista, minussa tai toisissa. Olennaista on, suhtaudummeko kärsimykseen katkeroituen vai kääntyen hänen puoleensa löytääksemme avun.

 

3.2. Ihmiskunta on kapinassa Jumalaa ja hänen tarkoitustaan vastaan.

Luonnostaan ihminen ei usko Jumalaa ja rakasta häntä, vaan on vieraantunut hänestä eikä halua hänen yhteyteensä. Näin ollen on ihan luonnollista, että maailmassa on niin paljon pahaa. Ihmiset tekevät pahaa toisilleen. Jumala voi joillain katastrofeilla haluta saada aikaan kääntymyksen. Jumala voi hylätä ihmiset heidän oman pahuutensa valtaan.

 

3.3. Jumalan tarkoitus ihmiselämää varten ei rajoitu tähän elämään, vaan ulottuu haudan taa iankaikkiseen elämään.

 

Tämän tietäen Paavali kesti kärsimykset. Häntä oli ruoskittu kuudesti, syyttä. Häntä oli hakattu vitsoilla. Hänet oli kerran kivitetty. Monesti vankilassa. Kolmesti haaksirikossa, kerran ajelehtien vuorokauden meressä. Hänellä oli jokin parantumaton sairaus.

 

 "Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi   vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan,       valvomisen ja paastoamisen" (2 Kor 6:4).

 

 "Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin      sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.  Emmekä me  kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." (2 Kor 4:16-18)

 

3.4. Jumalan tunteminen on äärettömän hyvää.

 

B. Emotionaalinen kärsimyksen ongelma

Yleensä kärsimyksen ongelma ei ole järjen vaan tunteen ongelma. Miksi sitten käydä läpi tuo kaikki edellinen?

 

Jotta tajuaisimme että ongelmamme ei ole älyllinen vaan emotionaalinen. Ei järjellä tarvitse päätellä, että Jumalaa ei ole, vaikka kärsiikin.

 

Tämän jälkeen voi keskittyä tunteeseen. Ja siinä Jumala voi auttaa meitä, kun tiedämme tuon edellisen. Että ei hänen ole mahdotonta olla olematta, vaikka meistä tuntuu miltä.

 

Mihin Jumalan antama apu perustuu? Se perustuu ristiinnaulittuun Kristukseen. Jumala ei ole vain kaukainen Luoja, vaan hän on rakastava Isä, joka kärsii kanssamme Pojassaan.

 

Ristillä Jeesus kävi läpi kärsimykset, joita ei voi mitenkään kuvitella. Ristiinnaulitseminen on ehkä julmin ja häpäisevin koskaan yleisessä käytössä olleista teloitustavoista. Hän teki sen syntisten puolesta, koska rakasti heitä. Hän teki sen minun puolestani, koska rakasti minua.

 

Tämä ei ole järjelle kelpaava ratkaisu kärsimyksen ongelmaan. Mutta se voi olla emotionaalisesti suureksi hyödyksi. Jumala antaa meille voiman ja rohkeuden kestää oma ja toisten kärsimys, kun mietiskelemme ristiinnaulittua Kristusta ja sitä, että hän kärsi meidän vuoksemme.

 

Miksi näin? Siksi, että

 

 ”In Christo cruxifico est vera theologia et cognition Dei.” Tosi teologia ja jumalatieto ovat ristiinnaulitussa Kristuksessa. Toisin sanoen, pelastavaa tietoa Jumalasta ei voi saada luontoa tarkkailemalla tai uskonnonfilosofiaa harrastamalla, vaan ainoastaan kuuntelemalla Jumalan omaa puhetta, joka löytyy paljastetuimmillaan vain ristiinnaulitussa Kristuksessa. (Jari Jolkkonen, Esitelmä sairaalasielunhoitajien neuvottelupäivillä 2011).

 

Oma kärsimys ja ahdistus pakottavat tarrautumaan Kristuksen kärsimykseen (ellei se sitten katkeroiduta). ”Jokaisen oksan minussa, joka tuottaa hedelmää, hän puhdistaa, että se tuottaisi runsaamman hedelmän.”

 

Teologiksi ei tulla vain ymmärtämällä, lukemalla ja spekuloimalla, vaan elämällä ja jopa kuolemalla ja joutumalla kadotetuksi. Sola autem experientia facit theologum. Kokemus tekee teologin.

 

Kolmantena on tentatio, kiusaus-ahdistus. Se on koetinkivi, joka ei ainoastaan opeta sinua tietämään ja ymmärtämään, vaan myös kokemaan, kuinka oikea, kuinka tosi,kuinka makea, kuinka suloinen, kuinka lohdullinen Jumalan sana on, viisaus yli kaiken viisauden.  - -  Sillä niin pian kuin Jumalan sana sinussa kasvaa, on perkele kiusaava sinua, tekevä sinut oikeaksi tohtoriksi ja opettava sinua lähettämillään ahdistuksilla etsimään Jumalan sanaa. Sillä minut itseni (jotta minä hiiren papana myös sekoittaisin itseni pippurien joukkoon) on sangen paljosta kiitettävä paavilaisiani, koska he ovat perkeleen riehunnalla niin musertaneet minut, saattaneet kauhun ja ahdistuksen valtaan, että ovat tehneet minusta varsin hyvän teologin, mitä minusta ei muuten olisi tullut. (Luther)